Tulimme eilen lentäen talvilomalle Nizzaan. Välilasku oli Münchenissa. Jo lentokentälle tuleminen rentouttaa, kun pääsee irti arjesta. Nautin lentoasemilla olemisesta. Kun tulee ajoissa eikä välilasku ole liian lyhty, on aikaa katsella ja olla ei missään. Münchenin kenttä on suuri. Lähtöporttimme oli kuin linja-autoasema, josta ei koneelle voinut siirtyäkään kuin bussilla. Ulkopuolella lasiseinän takana oli risteys, jossa lentokenttäbussit ja muu kalusto ajoivat ja odottelivat kuin missä tahansa jonkun kaupungin risteyksessä.
Lentokoneessa istuminen on sitäkin vaivalloisempaa, kun on ahdasta.
Münchenin tienoilla oli lunta. Näimme jatkolennolla vilauksen alpeistakin. Nizzan seudulla makasi valtavan paksu pilvikerros, jonka läpi laskeutuminen otti aikansa. Saimme maata näkyviin Cannesin kohdalla ja sieltä kone liukui meren yllä Nizzan kentälle, jonka kiitorata alkoi rannasta.
Sää oli, mitä pilvimassasta voi päätellä. Onneksi parempaa on luvassa.
Lentää ei saisi, koska se on myrkkyä ilmastomuutokselle. Houkutus on meille liian suuri. Hinnat ovat kovin edulliset. Uudet koneet saastuttavat vanhoja vähemmän, mutta saastuttavat silti. Sitäpaitsi kysyntä ymmärtääkseni kasvaa ja syö saavutettua hyötyä.
En tiedä, onko edes olemassa sellaista näkymää, että lentäminen voisi kehittyä kestävän kehityksen mukaiseksi. Lentämisen massiivinen rajoittaminen on äärettömän epätodennäköistä. Me olemme edunsaajia ja kärsijät eivät edes ole syntyneet vielä.
Suomessa haluttiin rajoittaa metsän myyntiä 1800-luvun alussa, koska pelättiin raaka-aineen ehtyvän. Kun myynti sitten vapautui, kehitys menikin parempaan suuntaan. Metsiä ruvettiin hoitamaan.
Vaikea tietää, milloin voi luottaa tuleviin innovaatioihin ja milloin pitäisi rajoittaa.
Maallikkojärki sanoo, että lentäminen pitäisi korvata nuolijunilla. Siihen suuntaan ei kuitenkaan ole kannusteita, koska investoinnit ovat valtavat ja hintakilpailukyky luultavasti heikko niin kauan kuin lentäminen on vapaata.
Unelmoin siitä, että voisin mennä junalla Suomenlahden ali Tallinnaan ja sieltä luotijunalla vaikkapa Roomaan. Makuuvaunussa matka menisi jopa miellyttävämmin kuin lentokoneessa. Ei luultavasti toteudu minun elinaikanani.
Kuulin hiljattain esityksen Lutherista. Hän oli sitä mieltä, että ihmisen pitää tehdä hyvää, vaikka armon varassa elääkin.
En nyt koe tehneeni hyvää. Ristiriitaiset ovat tunteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti